Glad Valborg

Mitä olisi vappu ilman munkkeja ja simaa ? Meillä vain ongelmaa aiheuttaa puolison vehnäallergia ja kaupasta ei ainakaan saa kunnollisia gluteiinittomia munkkeja tai tippaleipiä. Niinpä kokeilin jo viime vuonna, kuinka tavallinen pikamunkkitaikina onnistuu gluteiinittomista jauhoista. Tuli kerrassaan hyvää! Itse asiassa vieraat eivät edes tajunneet syövänsä gluteiinittomia versioita, ennenkuin se kerrottiin heille. Tässäpä tämä ohje muillekin. Taikinasta tulee aika iso, mutta toisaalta, kun kerran alkaa paistohommaan, niin miksei sitten tekisi kerralla enemmän. Pistää vaikka loput pakkaseen, jos nyt mitään jää ....

Gluteiinittomat pikamunkit

n.7dl gluteiinitonta jauhoseosta
1dl sokeria
1tl suolaa
6tl leivinjauhetta
2tl kardemummaa
6dl maitoa
4 kananmunaa
sitruunamehua oman maun mukaan

Nostele lusikalla nokareita kuumaan öljyyn. Paista kunnes munkit ovat kullanruskeita.
Nosta öljystä reikäkauhalla talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.
Koristele tomusokerilla.

Iloista Vappua !

Pääsiäisen väri ei olekaan keltainen, vaan vaaleanpunainen

Kuka tänne ensin ehti?
kehuskeli leskenlehti,
-Minä ensin nostin pään
kevään valoon lempeään.

Sinivuokko huusi näin:
Katsokaa myös tännepäin!
Siniseksi metsän teen,
iloiseksi pientareen.

Valkovuokko huokaisi:
Minä tulin viimeksi.
Värejä ei riittänyt.
Silti olen kiittänyt.

Joka väri vuorollaan
kukkimaan saa harmaan maan.
Kevät saapuu aikanaan.
Kaikkia värejä tarvitaan.

- Anna-Mari Kaskinen runoa mukaillen -

Meidän koti pukeutui vaaleanpunaiseen.

Iloista Pääsiäistä !

Pyhä Pauli ja sen kaverit

Jipii...ilmeisesti eilinen "mainostus" facebookissa on purrut, sillä eilen ja tänään on ollut oikein kävijäryntäys.
Kerrassaan mukavaa :-)

Hyvä ystäväni kertoi joskus, kuinka hän on aina vihannut daalioita. Niitä kuulemma kasvatettiin ensin kotona ikkunalla ja myöhemmin istutettiin kukkapenkkiin. Ystävä tuumasi, että vaikka nykyään on kuinka kauniita uusiakin lajikkeita, ei hän niitä omaan pihaan laittaisi. Kun maku on mennyt se on mennyt.

Mietiskelin silloin, että onko minulla mitään inhokkikukkaa ja en kyllä oikein keksinyt mitään. Vaan näin jälkikäteen tuli mieleen, että saintpaulia ei ole ollut minulle oikein mieluinen ikinä. Se taisi olla oikein muotikukka 70-luvulla - kotona oli, samoin kuin mummuloissa ja kavereiden kotona. Pistokkaita vaihdettiin, puhuttiin sopivasta paikasta ikkunalla ja kehuttiin kukintaa. Ja kaikki oli silloin niitä vieletin värisiä tai vaaleansinisiä.  Minä en oikein koskaan ymmärtänyt sitä innostusta - ennen kuin nyt.

Viikonloppukukkia valitessani marketista, valikoima oli aika kehno. Valkoisia irtokukkia ei ollut ja tulppaanit olivat pirteimmät päivät nähneet. Ja sitten huomasin, kolme saintpaulia 5e. Ja vielä valkoisia! Niin lähti paulit minun matkaan ja kotona niitä oikein tarkemmin tutkailin. Ihanat paksut samettiset lehdet ja kukat valkoisen läpikuultavat, melkein kuin silkkipaperia. Kuka näistä ei nyt tykkäisi.

Ja hoito-ohjeita on jo ehditty ystävien kanssa vaihtamaan :-)

                                                 Ja ulkona loistavat narsissit kevätauringossa

Meille on muuttanut rastaspariskunta

Kyllä kannatti odottaa puolisoa matkalta kotiin - sain kivoja tuliaisia. Toisaalta sehän ei ole mikään yllätys että sain tuliaisia, sillä mies kyllä tietää, ettei kotiin ole ilman tulemista ;-) No ei  vaineskaan... pääasia että matkalta saavutaan turvallisesti kotiin.

Sillä välin, kun puoliso huiteli maailman turuilla, minä jatkoin kevättöitä ulkosalla. Etupiha alkaa olla jo mallillaan, mutta kun oli menossa haravani kanssa takapihalle, sinne olikin saapunut jo uudet asukkaat. Mitään virallista vuokrasopimustahan ei ole tehty, mutta rastaspariskunta oli päättänyt valita juuri meidän takapihan kesäpaikakseen. Ja jestas mikä rääkäisy ja vastalause kuului, kun astuin pihaan: "Stop, tämä on nyt meidän aluetta, voisitko ystävällisesti poistua". Se joka päästi ääniä, oli minun tulkintani mukaan uros. Se oli ilmiselvästi ollut ruoka-aikaan kotiona, sillä sen verran oli elintasovatsaa kertynyt - hyvä että oksa kesti. Hieman pienempi ja minusta sievemmän oloinen lintu kyyhötti alempana viimesyksyisen oksakasan päällä.

Rastasparat joutuivat kyllä lähtemään hetkeksi, kun minä vuokranantajan ominaisuudessa päätin laittaa hiukan paikkoja kuntoon ja haravoin takapihan. Tulppaanit ovat jo isoilla aluilla ja raparperikin on mennyt ihan päästään pyörälle ja tuupannut jo isot alut. Täytyy todella toivoa, ettei enää tule takatalvea ja kukat ja kasvit saavat jatkaa kasvuaan rauhassa.

Tänä aamuna, kun availin makuuhuoneen kahtimia, huomasin, että rastaspariskunta oli paikoillaan. Se pulska poika keikkui syreenin lavassa ja tyttö oli tutulla paikalla oksakasan päällä. Mukava päästä seuraamaan heidän pesimistään...kunhan vaan eivät kesällä syö meidän marjoja :-)


                                                                  Syreeniaidan pullukka

Lahjuksia

Krookuksia näkyvissä!

Ensimmäiset krookukset ovat ilmaantuneet ja samoin kevään ensimmäiset rakot käsiin :-) Näin upeilla ilmoilla ei millään malta olla sisällä, vaan puutarha ja pihatyöt oikein houkuttelevat ulos aurinkoiseen ilmaan. Ja tietysti haravointi tuntuu tottumattomissa käsissä.

Tänä vuonna on kevät todellakin aikaisessa, sillä en muista yhtään aiempaa vuotta, että olisin kuopsutellut pihaa kevätkuntoon jo maaliskuun puolivälissä. Tosin viikonloppuun ennustetut lumisateet taitavat vesittää nämä minun keväthehkutukset, mutta viis siitä. Nautitaan keväästä ja auringosta silloin kun voidaan!

Pehmoisia pajunkissoja

No niin, se on nyt sitten taas se aika vuodesta, kun tulee vilkaiseeksi peilistä itseään sillä silmällä ja toteaa, että mikäli haluaa kesällä keikistellä bikineissä, on viimeiset hetket alkaa tekemään asialle jotain.
Eilen paistoi niin ihana kevätaurinko, että lähdimme ystäväni kanssa lenkkeilemään ja hankkimaan kesäkuntoa :-) Ihana ilma, upeat maisemat ja hyvä seura....mikäs sen mukavampaa. Ja sitten lenkin loppusuoralla löysimme valtavan pajukon, josta uskalsi ottaa itsellekin muutaman oksan kotiin.

Ihania, pulleita, vaaleanpunertavia pajunkissoja!

Mökkikauden avajaiset

Jaahas - ei tämä blogin pitäminen niin helppoa ollutkaan. Onnistuin sotkemaan omat postaukseni ja jouduin nyt lisäämään kaikki tähän asti kirjoitetut uudestaan. Siksi ne ovat nyt kaikki merkitty tälle samaiselle päivälle, vaikka aloitin blogin kirjoittamisen jo viime kuussa. Ei voi kuin päivitellä omia onnettomia some-taitoja. Vaan mites se menikään - alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo ;-)

Nyt alkoi mökkikausi virallisesti! Yleensä mökkiä siivoillaan kesäkuntoon vasta huhtikuusssa, mutta nyt lämpimien kelien innottamana paikat on puunattu kuntoon jo nyt. Koskaan makkara ei maistu yhtä hyvältä, kun ensimmäisen kerran keväällä mökkiuunissa kärvennetty, puoliksi palanut makkaranpätkä!