Glad Valborg

Mitä olisi vappu ilman munkkeja ja simaa ? Meillä vain ongelmaa aiheuttaa puolison vehnäallergia ja kaupasta ei ainakaan saa kunnollisia gluteiinittomia munkkeja tai tippaleipiä. Niinpä kokeilin jo viime vuonna, kuinka tavallinen pikamunkkitaikina onnistuu gluteiinittomista jauhoista. Tuli kerrassaan hyvää! Itse asiassa vieraat eivät edes tajunneet syövänsä gluteiinittomia versioita, ennenkuin se kerrottiin heille. Tässäpä tämä ohje muillekin. Taikinasta tulee aika iso, mutta toisaalta, kun kerran alkaa paistohommaan, niin miksei sitten tekisi kerralla enemmän. Pistää vaikka loput pakkaseen, jos nyt mitään jää ....

Gluteiinittomat pikamunkit

n.7dl gluteiinitonta jauhoseosta
1dl sokeria
1tl suolaa
6tl leivinjauhetta
2tl kardemummaa
6dl maitoa
4 kananmunaa
sitruunamehua oman maun mukaan

Nostele lusikalla nokareita kuumaan öljyyn. Paista kunnes munkit ovat kullanruskeita.
Nosta öljystä reikäkauhalla talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.
Koristele tomusokerilla.

Iloista Vappua !

Pääsiäisen väri ei olekaan keltainen, vaan vaaleanpunainen

Kuka tänne ensin ehti?
kehuskeli leskenlehti,
-Minä ensin nostin pään
kevään valoon lempeään.

Sinivuokko huusi näin:
Katsokaa myös tännepäin!
Siniseksi metsän teen,
iloiseksi pientareen.

Valkovuokko huokaisi:
Minä tulin viimeksi.
Värejä ei riittänyt.
Silti olen kiittänyt.

Joka väri vuorollaan
kukkimaan saa harmaan maan.
Kevät saapuu aikanaan.
Kaikkia värejä tarvitaan.

- Anna-Mari Kaskinen runoa mukaillen -

Meidän koti pukeutui vaaleanpunaiseen.

Iloista Pääsiäistä !

Pyhä Pauli ja sen kaverit

Jipii...ilmeisesti eilinen "mainostus" facebookissa on purrut, sillä eilen ja tänään on ollut oikein kävijäryntäys.
Kerrassaan mukavaa :-)

Hyvä ystäväni kertoi joskus, kuinka hän on aina vihannut daalioita. Niitä kuulemma kasvatettiin ensin kotona ikkunalla ja myöhemmin istutettiin kukkapenkkiin. Ystävä tuumasi, että vaikka nykyään on kuinka kauniita uusiakin lajikkeita, ei hän niitä omaan pihaan laittaisi. Kun maku on mennyt se on mennyt.

Mietiskelin silloin, että onko minulla mitään inhokkikukkaa ja en kyllä oikein keksinyt mitään. Vaan näin jälkikäteen tuli mieleen, että saintpaulia ei ole ollut minulle oikein mieluinen ikinä. Se taisi olla oikein muotikukka 70-luvulla - kotona oli, samoin kuin mummuloissa ja kavereiden kotona. Pistokkaita vaihdettiin, puhuttiin sopivasta paikasta ikkunalla ja kehuttiin kukintaa. Ja kaikki oli silloin niitä vieletin värisiä tai vaaleansinisiä.  Minä en oikein koskaan ymmärtänyt sitä innostusta - ennen kuin nyt.

Viikonloppukukkia valitessani marketista, valikoima oli aika kehno. Valkoisia irtokukkia ei ollut ja tulppaanit olivat pirteimmät päivät nähneet. Ja sitten huomasin, kolme saintpaulia 5e. Ja vielä valkoisia! Niin lähti paulit minun matkaan ja kotona niitä oikein tarkemmin tutkailin. Ihanat paksut samettiset lehdet ja kukat valkoisen läpikuultavat, melkein kuin silkkipaperia. Kuka näistä ei nyt tykkäisi.

Ja hoito-ohjeita on jo ehditty ystävien kanssa vaihtamaan :-)

                                                 Ja ulkona loistavat narsissit kevätauringossa