Jipii...ilmeisesti eilinen "mainostus" facebookissa on purrut, sillä eilen ja tänään on ollut oikein kävijäryntäys.
Kerrassaan mukavaa :-)
Hyvä ystäväni kertoi joskus, kuinka hän on aina vihannut daalioita. Niitä kuulemma kasvatettiin ensin kotona ikkunalla ja myöhemmin istutettiin kukkapenkkiin. Ystävä tuumasi, että vaikka nykyään on kuinka kauniita uusiakin lajikkeita, ei hän niitä omaan pihaan laittaisi. Kun maku on mennyt se on mennyt.
Mietiskelin silloin, että onko minulla mitään inhokkikukkaa ja en kyllä oikein keksinyt mitään. Vaan näin jälkikäteen tuli mieleen, että saintpaulia ei ole ollut minulle oikein mieluinen ikinä. Se taisi olla oikein muotikukka 70-luvulla - kotona oli, samoin kuin mummuloissa ja kavereiden kotona. Pistokkaita vaihdettiin, puhuttiin sopivasta paikasta ikkunalla ja kehuttiin kukintaa. Ja kaikki oli silloin niitä vieletin värisiä tai vaaleansinisiä. Minä en oikein koskaan ymmärtänyt sitä innostusta - ennen kuin nyt.
Viikonloppukukkia valitessani marketista, valikoima oli aika kehno. Valkoisia irtokukkia ei ollut ja tulppaanit olivat pirteimmät päivät nähneet. Ja sitten huomasin, kolme saintpaulia 5e. Ja vielä valkoisia! Niin lähti paulit minun matkaan ja kotona niitä oikein tarkemmin tutkailin. Ihanat paksut samettiset lehdet ja kukat valkoisen läpikuultavat, melkein kuin silkkipaperia. Kuka näistä ei nyt tykkäisi.
Ja hoito-ohjeita on jo ehditty ystävien kanssa vaihtamaan :-)
Ja ulkona loistavat narsissit kevätauringossa
Kerrassaan mukavaa :-)
Hyvä ystäväni kertoi joskus, kuinka hän on aina vihannut daalioita. Niitä kuulemma kasvatettiin ensin kotona ikkunalla ja myöhemmin istutettiin kukkapenkkiin. Ystävä tuumasi, että vaikka nykyään on kuinka kauniita uusiakin lajikkeita, ei hän niitä omaan pihaan laittaisi. Kun maku on mennyt se on mennyt.
Mietiskelin silloin, että onko minulla mitään inhokkikukkaa ja en kyllä oikein keksinyt mitään. Vaan näin jälkikäteen tuli mieleen, että saintpaulia ei ole ollut minulle oikein mieluinen ikinä. Se taisi olla oikein muotikukka 70-luvulla - kotona oli, samoin kuin mummuloissa ja kavereiden kotona. Pistokkaita vaihdettiin, puhuttiin sopivasta paikasta ikkunalla ja kehuttiin kukintaa. Ja kaikki oli silloin niitä vieletin värisiä tai vaaleansinisiä. Minä en oikein koskaan ymmärtänyt sitä innostusta - ennen kuin nyt.
Viikonloppukukkia valitessani marketista, valikoima oli aika kehno. Valkoisia irtokukkia ei ollut ja tulppaanit olivat pirteimmät päivät nähneet. Ja sitten huomasin, kolme saintpaulia 5e. Ja vielä valkoisia! Niin lähti paulit minun matkaan ja kotona niitä oikein tarkemmin tutkailin. Ihanat paksut samettiset lehdet ja kukat valkoisen läpikuultavat, melkein kuin silkkipaperia. Kuka näistä ei nyt tykkäisi.
Ja hoito-ohjeita on jo ehditty ystävien kanssa vaihtamaan :-)
Ja ulkona loistavat narsissit kevätauringossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti