Ihanaa Joulunaikaa

Sydämmet sykkivät rakkauden kieltä,
koti on tulvillaa jouluista mieltä.
Lumi maan sulkee luoden taikaa,
aatos jo kulkee kohti jouluista aikaa.

Lucioita ja Lussekatteja

Eilen tuli leivottua elämäni ensimmäiset lussekattenit. Hyviä tuli, mutta veljeni sanoin - ei ne nyt kyllä näytä samalta kuin keittokirjassa :-) Vaan mikä oli leipoessa, kun ohje oli 40-luvun ihanasta keittokirjasta, joka löytyi kirppikseltä. Kirjassa on hienot nahkaselkämykset ja kultaiset sivun reunat - vähän arjen luksusta.

Puolison suomenruotsalaisuuden myötä on meille rantautunut paljon ruotsalaisia juhlatapoja ja tämä lucia-päivän vietto on yksi niistä. Lucia kulkue on jo nähty ja tänään aamiaisella oli siis tarjolla näitä sahramin makuisia lussekatt-pullia.

Vaikka tänä vuonna yritin olla joululahjojen kanssa ajoissa asialla, on tänään vielä pakko sukeltaa tavaratalojen tungokseen. Peukut pystyy, että nyt löytyvät ne viimeisetkin lahjat.


Leipuri Hiiva asialla

Aamukahvit 13. joulukuuta. Hyvää Lucian päivää.

Saadaankohan sittenkin valkoinen joulu. Yöllä oli maa saanut valkoisen lumipeiton.

Lunta ja luentoa

Tämä postaus tulee nyt viikon myöhässä, mutta minkäs teet :-)

Viime viikon torstaina 6.11 vietettiin ruotsalaisuuden päivää ja maahan satoi ensilumi. Valkoinen, pehmeä pumpulilumi peitti maan oikein kunnolla eikä ollut tietokaan siitä märästä räpiskästä, jota ensilumi yleensä on. Äkkiähän se lumi suli, mutta muutaman kuvan ehti nappaamaan. Voi kuinka valkoista ja valoisaa oli hetken aikaa.

Ruotsalaisuuden päivää olimme oikein juhlimassa - puoliso kun on ruotsinkielinen. Juhla oli paikallisessa hotellin juhlasalissa esityksineen ja ruokineen. Koko ilta oli toki mukava, mutta yksi esiintyjistä oli erityisen hurmaava ja loistava. Christopher O'Regan on ruotsalainen historioitsija ja kirjailia ja hän piti luennon Ruotsi-Suomen elämästä 1700-luvulla. Nyt joku voisi sanoa, että hoh-hoijaa...mutta tämä luento oli ihan toista kuin mihin olemme tottuneet. Ei voi kuin ihailla sitä sanojen käyttöä ja tapaa jolla hän loihti kuvia kuulijan mieleen. Samainen kaveri on ollut tv:ssä useaan kertaan kommentoimassa Ruotsin kuninkaallisten häitä, ristiäisiä jne. eli on ainakin naapurimaassa tv:stä tuttu. Menkää ihmeessä kuuntelemaan, jos joskus on mahdollisuus.

Minun oli ihan pakko käydä kirjastossa lainaamassa kaverin kirjoittama kirja ja se oli heti iltalukemisena.

Ensilumen tunnelmia

Satunnaisia syksyn sisustusjuttuja

Känkkäränkkää ja kuopsuttelua

Blogimaailmassa arki kiiltää ja kimaltaa, mutta eiköhän niitä pahoja päiviä tule bloggaajillekin, vaikkei kukaan myönnäkään, saati sitten blogiin kirjoita. Pinnaa kiristää ja aamulla olisi kannattanut jäädä nukkumaan. Mitä silloin tehdään? Joku sanoo, että paistetaan lettuja, vaan tämä tyttö kirmaa pihalle. Kylvetään ja kaivetaan, siis muutakin kuin kaunaa ja kuoppaa omien jalkojen alle :-) Ja puutarha kiittää.

Täällä känkkispäiviä on ilmeisesti ollut usein, sillä pihamaa on pullollaan syksyn kaunottaria:

Muutama kylmä päivä on jo osunut tälle syksylle ja eilen ripsoi jotain lumen tapaista hahtuvaa. Siispä unelmat siirtyvät jo ensi kevääseen. Taimitarhalta tuliaisina kukkasipuleita ja lukemisena puutarhakirjat. Ihan tuollaista Aerin Lauderin Hamptons-kodin kaltaista puutarhaa tuskin saan ainakaan ensi kesänä, mutta saahan sitä yrittää ja unelmoida.

Jäljet johtaa...

...ei syltty, vaan hillotehtaalle :-)

Ruusuja, kakkua ja syysaurinkoa

Vietimme ihanan syyspäivän Hatanpään arboretumissa. Ruusut olivat vielä ihanasti kukassa ja kahvilan antimet maistuivat, samalla kun seurasimme sorsien kylpyhetkeä.

Loppukesän keski- ja loppupuoli

Huh heijaa, niin se kesä sitten vierähti ja syksykin on ollut jo jonkin aikaa. Muistelen, että Anna-Leena Härkönen on joskus pakinoinut siitä, kuinka suomalaiset ovat hyviä venyttämään kesää sanoin alku, keski ja loppu. Siis tyyliin: " Eihän tässä vielä mikään hätä ole, nythän on vasta keskikesän loppuosa." tai "Voi, eihän kesä nyt vielä lopu, nythän on vasta loppukesän alkupuoli".

No, vaikka kuinka noilla sanoilla pelaisi, on se kesä nyt vaan auttamattomasti ohi. Mukamas on ollut niin kiire, ettei ole ehtinyt yhtään kirjoitella mitä kaikkea on puuhannut. Tässä nyt sitten kompakti kooste loppukesän keski- ja loppuosasta :-)

Yrjölän marjatilalla käytiin kerta jos toinenkin ja mansikoita saatiin niin talven varalle, kuin kesän viimeiseen mansikkakakkuunkin.

Kesämökin läheltä löysin ihanan matonpesupaikan. Oli kuin olisi ollut vanhassa suomalaisessa elokuvassa, keskellä peltoja ja lammashakaa. Odotin koko ajan koska Tauno Palo saapastelee vastaan heinänkorsi suussaan :-)
Matoista tuli puhtaita ja kotona tuoksui Mäntysuovalle, tuoden mieleen lapsuuden kesät.

Rapukestejä alettiin viettämään mökillä, kun elokuun illat alkoivat tummumaan.
"Kaad liiveihis ryyp, hyväs seuras vaik kaks..."

Yhden lauantaipäivän kulutimme äidin ja mummun kanssa leipoen karjalanpiirakoita ja leipää mökin leivinuunissa. Piirakoista tuli kyllä vähän sellaisia "wanna be-piirakoita", joten niiden kuvia en tähän laita, mutta jälleen kerran gluteiinittomista jauhoista väsätyt leivät onnistuivat.

Mikään sieniasiantuntija en valitettavastikaan ole, mutta kanttarellin kyllä tunnistan. Puoliso löysi metsästä tämän jättiversion sekä pari ämpärillistä vähän normalimman kokoista kanttarelliä.  Tuota "Tsernobyl-sientä" ei kyllä uskallettu syödä, koska arveltiin sen sisältävän varmasti jotain raskasmetalleja, mutta kuvata se tietysti täytyi. Ei pääse kukaan sanomaan kalavaleeksi.

Joutilaita kesäpäiviä saaristossa

Meillä oli onni saada nauttia saaristolaiselämää muutaman kesäpäivän verran. Trollön saarella nautittiin auringosta, merituulesta ja ihanan joutilaista päivistä. Tällainen "maakrapukin" pääsi kokemaan millaista on elää ja olla ulkosaaristossa - ja mukavaahan se oli, ainakin näin kuumina kesäpäivinä. Talvella voisi olla toinen juttu :-)

                                                                                Ihanat vaaleat pilvet liukuvat taivaalla.
                                                                                Hiljaa ja lumoavasti laulaa ulappa.
                                                                                Aaltojen hyväilystä hiekka on väsynyt.
                                                                                Tulisit aivan hiljaa - tulisit juuri nyt.
                                                                                                               (Saima Harmaja)

Miksi Jakobstad on suomeksi Pietarsaari?

Lomailimme viikon sukulaisten luona Pietarsaaressa, joka on mielestäni ihana kesäkaupunki. Ja sain vastauksen tuohon otsikon kysymykseenkin:  Kuningatar Kristiina antoi 1600-luvulla kreivi Jakob de la Gardienille luvan perustaa kaupungin Pedersören kuntaan. Vaikka kreivi ehti kuolla ennen kaupungin perustamista ja hänen vaimonsa kaupungin viimein perusti, sai kaupunki nimensä kreivin mukaan. Suomalainen Pietarsaari tulee taas sanasta Pedersöre. Tosin en ymmärrä, miksei suomalainen nimi olisi voinut olla sitten Jakobinkaupunki.

Kesäisessä Pietarsaaressa on paljon tapahtumia, mielenkiintoisia museoita, kauniita luontopolkuja ja tietenkin meri. Teimme pieniä retkiä myös lähikaupunkeihin, kuten Uuteenkaarlepyyhyn, jossa vierailimme Kuddnäsissä eli Topeliuksen lapsuudenkodissa.


Kuddnäs

Pietarsaaren lippu

Kaunis luonto

Ja ihana meri

Suloista Juhannuksen Aikaa

Joskus ihanaa tunnelmaa ei vaan saa puettua sanoiksi. Siispä lyhyesti....

Hyvää Juhannusta

Takaisin 1800-luvulle

Sunnuntaipäivää vietettiin veljentytön kanssa Tampereen Tallipihalla. Tallipihan on 1800-luvulla rakennuttanut Wilhelm von Nottbeck hevosiaan ja niiden hoitajia varten. Nykyään tallipihalla toimii pieniä käsityöputiikkeja sekä kahvila. Pihalla on viikonloppuisin ohjelmaa, esimerkiksi teatteria, musiikkia ja vosikka-ajelua.

Historian mukaan Wilhelm von Nottbeckilla oli hienot mustat matkavaunut, joiden eteen tarvittiin 4-6 hevosta. Tänään ratsastettiin pienellä ponilla ja nähtiin Riitta Pentin valmistamia pegasos-hevosia.

Kun astuu Pieneen Suklaapuotiin, jo ovella tulee vastaan huumaava suklaan tuoksu. Ja voi että sitä valikoimaa - aikuinenkin on kuin lapsi karkkikaupassa :-)

Kavereita ja konfirmaatiota

Takana on erittäin mukava viikonloppu. Tällä kertaa ei pyörittykään puutarhassa, vaan juhlittiin.

Perjantaina oli työkaverini vuosien takaa koonnut vanhaa työporukkaa kasaan. Saimme nauttia emännän super-kauniista kodista, terassin maisemista, maukkaasta ruuasta ja loistavasta seurasta. Oli ihana muisteloida vanhoja juttuja ja suunnitella porukalla jo seuraavaakin tapaamista. Kiitokset illan emännälle ja terkut kaikille kavereille.

Ja sunnuntaina vierailimme Kaarinassa kummipoikani rippijuhlissa. Mihin hurahti 15-vuotta? Ihanasta pikku pellavapäästä on sinä aikana kasvanaut komea nuorimies. Kiitokset Kaarinaan kauniista juhlista.