Syreeniaidan takana

Syreeniaidan takana

torstai 29. toukokuuta 2014

Peukalo, etusormi, keskisormi, multasormi...

Kovin puutarhapainotteinen on tästä blogista muodostumassa. Ulkosalla on puhasteltu paljon muutakin, kuin istutettu kukkia. Talon ulkoseinät ovat saaneet maalia, aitoja on kunnostettu, terassipurjeita aseteltu ja pihakalusteita fiksattu. Vaan näistä puuhista tulee kuvia seuraavalla kerralla. Tässä on kavalkadi puutarhan tämän hetken kaunottarista.








Ja sitten kun on tarpeeksi pitkään puuhasteltu ulkosalla, saa "puutarhuri" istahtaa ja nauttia töittensä tuloksista sekä lasillisesta kuoharia.




torstai 8. toukokuuta 2014

Sataa,sataa, ropisee...

Olen katsellut ahkeraan Trädgårdsönsdagia ja olen olevinaan niin puutarhuria, niin puutarhuria :-)

Viime vuonna pihastamme kuoli kataja ikävästä kohtaa, sillä nyt meltä näkyy ihan suoraan naapuriin, eikä niin olisi väliksi.  Kuulin ystävältäni, että on olemassa sellainen kasvi kuin jättitatar, joka kasvaa jopa kolme metrikseksi yhden kesän aikana. Kerrotaan myös, että UK:ssa ei saa kiinteistöä vasten lainaa, jos pihasta kyseinen kasvi löytyy, sillä se leviää kuuleman mukaan kuin rutto (Englannin tuttavat voivat kertoa, pitääkö paikkansa). No, sehän on selvää, että juuri tämä kasvi on saatava!

Puutarhalla sanoivat, ettei heillä ole kyseistä kasvia, koska sitä on huonosti  saatavilla tukuissakin ja samaan hengenvetoon kysyivät, että olenko ihan varma, että haluan juuri kyseisen kasvin? Kyllä vaan.

Onneksi yhden tuttavani puutarhasta kyseinen puska löytyi ja hän antoi enemmän kuin mielellään muutaman alun, ohjeilla, että kun ajaa vaan ahkerasti kesällä alkujen yli ruohonleikkurilla, kasvu pysyy kurissa ihan hyvin. Ja on kuulemma todellakin totta, että pensas kasvaa monta metriä vuodessa.

Vaikka eilen ja tänään on sataa ripotellut vähän väliä, ehdin eilen yhdessä välissä tökätä alut maahan. Saavatpahan ainakin nyt kunnolla vettä. Kertoilen sitten kesän mittaan kasvutuloksia.

                                                       Jättitatarin alku (näyttää ihan joltain liskolta)


Olin elämäni ensimmäisen kerran etelä-Ranskassa 90-luvun lopussa ja siltä reissulta jäi mieleen laventeli ja sen huumaava tuoksu. Laventeli on siitä lähtien ollut yksi suosikkikukkani. Vaikka sanotaan, että laventeli talvehtii huonosti Suomen ilmastossa sain, edelliset laventelini kasavamaan monta vuotta. Olivat ilmeisen suotuisassa paikassa.

Nyt ostin uudet alut, mutta en vielä uskaltanut istuttaa niitä ulos, jos vaikka pakkasherra sattuu vielä puremaan jonain yönä.



Ja mitä muutakaan voi tehdä tällaisella sadeilmalla, kuin unelmoida kesästä ja ommella puutarhatuoleihin uusia tyynyjä. Yksiväristä pellavaa - ehkä niistä tuli vähän tylsän näköiset, mutta sopivat pihakalusteisiin ja "mätsäävät" sokkelin väriin ;-)