Vietimme ihanan syyspäivän Hatanpään arboretumissa. Ruusut olivat vielä ihanasti kukassa ja kahvilan antimet maistuivat, samalla kun seurasimme sorsien kylpyhetkeä.
Syreeniaidan takana
lauantai 20. syyskuuta 2014
maanantai 15. syyskuuta 2014
Loppukesän keski- ja loppupuoli
Huh heijaa, niin se kesä sitten vierähti ja syksykin on ollut jo jonkin aikaa. Muistelen, että Anna-Leena Härkönen on joskus pakinoinut siitä, kuinka suomalaiset ovat hyviä venyttämään kesää sanoin alku, keski ja loppu. Siis tyyliin: " Eihän tässä vielä mikään hätä ole, nythän on vasta keskikesän loppuosa." tai "Voi, eihän kesä nyt vielä lopu, nythän on vasta loppukesän alkupuoli".
No, vaikka kuinka noilla sanoilla pelaisi, on se kesä nyt vaan auttamattomasti ohi. Mukamas on ollut niin kiire, ettei ole ehtinyt yhtään kirjoitella mitä kaikkea on puuhannut. Tässä nyt sitten kompakti kooste loppukesän keski- ja loppuosasta :-)
Yrjölän marjatilalla käytiin kerta jos toinenkin ja mansikoita saatiin niin talven varalle, kuin kesän viimeiseen mansikkakakkuunkin.
Kesämökin läheltä löysin ihanan matonpesupaikan. Oli kuin olisi ollut vanhassa suomalaisessa elokuvassa, keskellä peltoja ja lammashakaa. Odotin koko ajan koska Tauno Palo saapastelee vastaan heinänkorsi suussaan :-)
Matoista tuli puhtaita ja kotona tuoksui Mäntysuovalle, tuoden mieleen lapsuuden kesät.
Rapukestejä alettiin viettämään mökillä, kun elokuun illat alkoivat tummumaan.
"Kaad liiveihis ryyp, hyväs seuras vaik kaks..."
Yhden lauantaipäivän kulutimme äidin ja mummun kanssa leipoen karjalanpiirakoita ja leipää mökin leivinuunissa. Piirakoista tuli kyllä vähän sellaisia "wanna be-piirakoita", joten niiden kuvia en tähän laita, mutta jälleen kerran gluteiinittomista jauhoista väsätyt leivät onnistuivat.
Mikään sieniasiantuntija en valitettavastikaan ole, mutta kanttarellin kyllä tunnistan. Puoliso löysi metsästä tämän jättiversion sekä pari ämpärillistä vähän normalimman kokoista kanttarelliä. Tuota "Tsernobyl-sientä" ei kyllä uskallettu syödä, koska arveltiin sen sisältävän varmasti jotain raskasmetalleja, mutta kuvata se tietysti täytyi. Ei pääse kukaan sanomaan kalavaleeksi.
No, vaikka kuinka noilla sanoilla pelaisi, on se kesä nyt vaan auttamattomasti ohi. Mukamas on ollut niin kiire, ettei ole ehtinyt yhtään kirjoitella mitä kaikkea on puuhannut. Tässä nyt sitten kompakti kooste loppukesän keski- ja loppuosasta :-)
Yrjölän marjatilalla käytiin kerta jos toinenkin ja mansikoita saatiin niin talven varalle, kuin kesän viimeiseen mansikkakakkuunkin.
Kesämökin läheltä löysin ihanan matonpesupaikan. Oli kuin olisi ollut vanhassa suomalaisessa elokuvassa, keskellä peltoja ja lammashakaa. Odotin koko ajan koska Tauno Palo saapastelee vastaan heinänkorsi suussaan :-)
Matoista tuli puhtaita ja kotona tuoksui Mäntysuovalle, tuoden mieleen lapsuuden kesät.
Rapukestejä alettiin viettämään mökillä, kun elokuun illat alkoivat tummumaan.
"Kaad liiveihis ryyp, hyväs seuras vaik kaks..."
Yhden lauantaipäivän kulutimme äidin ja mummun kanssa leipoen karjalanpiirakoita ja leipää mökin leivinuunissa. Piirakoista tuli kyllä vähän sellaisia "wanna be-piirakoita", joten niiden kuvia en tähän laita, mutta jälleen kerran gluteiinittomista jauhoista väsätyt leivät onnistuivat.
Mikään sieniasiantuntija en valitettavastikaan ole, mutta kanttarellin kyllä tunnistan. Puoliso löysi metsästä tämän jättiversion sekä pari ämpärillistä vähän normalimman kokoista kanttarelliä. Tuota "Tsernobyl-sientä" ei kyllä uskallettu syödä, koska arveltiin sen sisältävän varmasti jotain raskasmetalleja, mutta kuvata se tietysti täytyi. Ei pääse kukaan sanomaan kalavaleeksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)