Kyllä kannatti odottaa puolisoa matkalta kotiin - sain kivoja tuliaisia. Toisaalta sehän ei ole mikään yllätys että sain tuliaisia, sillä mies kyllä tietää, ettei kotiin ole ilman tulemista ;-) No ei vaineskaan... pääasia että matkalta saavutaan turvallisesti kotiin.
Sillä välin, kun puoliso huiteli maailman turuilla, minä jatkoin kevättöitä ulkosalla. Etupiha alkaa olla jo mallillaan, mutta kun oli menossa haravani kanssa takapihalle, sinne olikin saapunut jo uudet asukkaat. Mitään virallista vuokrasopimustahan ei ole tehty, mutta rastaspariskunta oli päättänyt valita juuri meidän takapihan kesäpaikakseen. Ja jestas mikä rääkäisy ja vastalause kuului, kun astuin pihaan: "Stop, tämä on nyt meidän aluetta, voisitko ystävällisesti poistua". Se joka päästi ääniä, oli minun tulkintani mukaan uros. Se oli ilmiselvästi ollut ruoka-aikaan kotiona, sillä sen verran oli elintasovatsaa kertynyt - hyvä että oksa kesti. Hieman pienempi ja minusta sievemmän oloinen lintu kyyhötti alempana viimesyksyisen oksakasan päällä.
Rastasparat joutuivat kyllä lähtemään hetkeksi, kun minä vuokranantajan ominaisuudessa päätin laittaa hiukan paikkoja kuntoon ja haravoin takapihan. Tulppaanit ovat jo isoilla aluilla ja raparperikin on mennyt ihan päästään pyörälle ja tuupannut jo isot alut. Täytyy todella toivoa, ettei enää tule takatalvea ja kukat ja kasvit saavat jatkaa kasvuaan rauhassa.
Tänä aamuna, kun availin makuuhuoneen kahtimia, huomasin, että rastaspariskunta oli paikoillaan. Se pulska poika keikkui syreenin lavassa ja tyttö oli tutulla paikalla oksakasan päällä. Mukava päästä seuraamaan heidän pesimistään...kunhan vaan eivät kesällä syö meidän marjoja :-)
Syreeniaidan pullukka
Sillä välin, kun puoliso huiteli maailman turuilla, minä jatkoin kevättöitä ulkosalla. Etupiha alkaa olla jo mallillaan, mutta kun oli menossa haravani kanssa takapihalle, sinne olikin saapunut jo uudet asukkaat. Mitään virallista vuokrasopimustahan ei ole tehty, mutta rastaspariskunta oli päättänyt valita juuri meidän takapihan kesäpaikakseen. Ja jestas mikä rääkäisy ja vastalause kuului, kun astuin pihaan: "Stop, tämä on nyt meidän aluetta, voisitko ystävällisesti poistua". Se joka päästi ääniä, oli minun tulkintani mukaan uros. Se oli ilmiselvästi ollut ruoka-aikaan kotiona, sillä sen verran oli elintasovatsaa kertynyt - hyvä että oksa kesti. Hieman pienempi ja minusta sievemmän oloinen lintu kyyhötti alempana viimesyksyisen oksakasan päällä.
Rastasparat joutuivat kyllä lähtemään hetkeksi, kun minä vuokranantajan ominaisuudessa päätin laittaa hiukan paikkoja kuntoon ja haravoin takapihan. Tulppaanit ovat jo isoilla aluilla ja raparperikin on mennyt ihan päästään pyörälle ja tuupannut jo isot alut. Täytyy todella toivoa, ettei enää tule takatalvea ja kukat ja kasvit saavat jatkaa kasvuaan rauhassa.
Tänä aamuna, kun availin makuuhuoneen kahtimia, huomasin, että rastaspariskunta oli paikoillaan. Se pulska poika keikkui syreenin lavassa ja tyttö oli tutulla paikalla oksakasan päällä. Mukava päästä seuraamaan heidän pesimistään...kunhan vaan eivät kesällä syö meidän marjoja :-)
Syreeniaidan pullukka
Lahjuksia
Vois sinua onnellista, meille ei tuliaisia matkoilta tule, ellei tuuppaa ostoslistaa mukaan. Vai onko puoliso vielä niin tuore, ettei ole ehtinyt kangistua. Hyviä kevätsäitä syreeniaidan taakse, jotta pihahommat edistyy.
VastaaPoistaIlmeisesti kakkosvaihtoehto pitää paikkansa :-)
PoistaKevätsäitä myös sinne. Sielläkin tuntuu jo kovasti olevan kukat loistossaan.