Satunnaisia syksyn sisustusjuttuja

Känkkäränkkää ja kuopsuttelua

Blogimaailmassa arki kiiltää ja kimaltaa, mutta eiköhän niitä pahoja päiviä tule bloggaajillekin, vaikkei kukaan myönnäkään, saati sitten blogiin kirjoita. Pinnaa kiristää ja aamulla olisi kannattanut jäädä nukkumaan. Mitä silloin tehdään? Joku sanoo, että paistetaan lettuja, vaan tämä tyttö kirmaa pihalle. Kylvetään ja kaivetaan, siis muutakin kuin kaunaa ja kuoppaa omien jalkojen alle :-) Ja puutarha kiittää.

Täällä känkkispäiviä on ilmeisesti ollut usein, sillä pihamaa on pullollaan syksyn kaunottaria:

Muutama kylmä päivä on jo osunut tälle syksylle ja eilen ripsoi jotain lumen tapaista hahtuvaa. Siispä unelmat siirtyvät jo ensi kevääseen. Taimitarhalta tuliaisina kukkasipuleita ja lukemisena puutarhakirjat. Ihan tuollaista Aerin Lauderin Hamptons-kodin kaltaista puutarhaa tuskin saan ainakaan ensi kesänä, mutta saahan sitä yrittää ja unelmoida.

Jäljet johtaa...

...ei syltty, vaan hillotehtaalle :-)

Ruusuja, kakkua ja syysaurinkoa

Vietimme ihanan syyspäivän Hatanpään arboretumissa. Ruusut olivat vielä ihanasti kukassa ja kahvilan antimet maistuivat, samalla kun seurasimme sorsien kylpyhetkeä.

Loppukesän keski- ja loppupuoli

Huh heijaa, niin se kesä sitten vierähti ja syksykin on ollut jo jonkin aikaa. Muistelen, että Anna-Leena Härkönen on joskus pakinoinut siitä, kuinka suomalaiset ovat hyviä venyttämään kesää sanoin alku, keski ja loppu. Siis tyyliin: " Eihän tässä vielä mikään hätä ole, nythän on vasta keskikesän loppuosa." tai "Voi, eihän kesä nyt vielä lopu, nythän on vasta loppukesän alkupuoli".

No, vaikka kuinka noilla sanoilla pelaisi, on se kesä nyt vaan auttamattomasti ohi. Mukamas on ollut niin kiire, ettei ole ehtinyt yhtään kirjoitella mitä kaikkea on puuhannut. Tässä nyt sitten kompakti kooste loppukesän keski- ja loppuosasta :-)

Yrjölän marjatilalla käytiin kerta jos toinenkin ja mansikoita saatiin niin talven varalle, kuin kesän viimeiseen mansikkakakkuunkin.

Kesämökin läheltä löysin ihanan matonpesupaikan. Oli kuin olisi ollut vanhassa suomalaisessa elokuvassa, keskellä peltoja ja lammashakaa. Odotin koko ajan koska Tauno Palo saapastelee vastaan heinänkorsi suussaan :-)
Matoista tuli puhtaita ja kotona tuoksui Mäntysuovalle, tuoden mieleen lapsuuden kesät.

Rapukestejä alettiin viettämään mökillä, kun elokuun illat alkoivat tummumaan.
"Kaad liiveihis ryyp, hyväs seuras vaik kaks..."

Yhden lauantaipäivän kulutimme äidin ja mummun kanssa leipoen karjalanpiirakoita ja leipää mökin leivinuunissa. Piirakoista tuli kyllä vähän sellaisia "wanna be-piirakoita", joten niiden kuvia en tähän laita, mutta jälleen kerran gluteiinittomista jauhoista väsätyt leivät onnistuivat.

Mikään sieniasiantuntija en valitettavastikaan ole, mutta kanttarellin kyllä tunnistan. Puoliso löysi metsästä tämän jättiversion sekä pari ämpärillistä vähän normalimman kokoista kanttarelliä.  Tuota "Tsernobyl-sientä" ei kyllä uskallettu syödä, koska arveltiin sen sisältävän varmasti jotain raskasmetalleja, mutta kuvata se tietysti täytyi. Ei pääse kukaan sanomaan kalavaleeksi.

Joutilaita kesäpäiviä saaristossa

Meillä oli onni saada nauttia saaristolaiselämää muutaman kesäpäivän verran. Trollön saarella nautittiin auringosta, merituulesta ja ihanan joutilaista päivistä. Tällainen "maakrapukin" pääsi kokemaan millaista on elää ja olla ulkosaaristossa - ja mukavaahan se oli, ainakin näin kuumina kesäpäivinä. Talvella voisi olla toinen juttu :-)

                                                                                Ihanat vaaleat pilvet liukuvat taivaalla.
                                                                                Hiljaa ja lumoavasti laulaa ulappa.
                                                                                Aaltojen hyväilystä hiekka on väsynyt.
                                                                                Tulisit aivan hiljaa - tulisit juuri nyt.
                                                                                                               (Saima Harmaja)

Miksi Jakobstad on suomeksi Pietarsaari?

Lomailimme viikon sukulaisten luona Pietarsaaressa, joka on mielestäni ihana kesäkaupunki. Ja sain vastauksen tuohon otsikon kysymykseenkin:  Kuningatar Kristiina antoi 1600-luvulla kreivi Jakob de la Gardienille luvan perustaa kaupungin Pedersören kuntaan. Vaikka kreivi ehti kuolla ennen kaupungin perustamista ja hänen vaimonsa kaupungin viimein perusti, sai kaupunki nimensä kreivin mukaan. Suomalainen Pietarsaari tulee taas sanasta Pedersöre. Tosin en ymmärrä, miksei suomalainen nimi olisi voinut olla sitten Jakobinkaupunki.

Kesäisessä Pietarsaaressa on paljon tapahtumia, mielenkiintoisia museoita, kauniita luontopolkuja ja tietenkin meri. Teimme pieniä retkiä myös lähikaupunkeihin, kuten Uuteenkaarlepyyhyn, jossa vierailimme Kuddnäsissä eli Topeliuksen lapsuudenkodissa.


Kuddnäs

Pietarsaaren lippu

Kaunis luonto

Ja ihana meri